Tankkaus, pitkittyneet univelat, sekaisin oleva vatsa kisapäivänä – niistä ne onnistumisen pilarit on tehty Nuts Karhunkierrosta varten?
Nuts Karhunkierros – Prologi
Koko talven ajan oli treenattu Karhunkierrosta varten. Treeneihin kuului lukuisia pitkiä juoksulenkkejä Näsijärven jäällä ja talvisissa poluilla Tampereen seudulla. Viikoittaiset lihastreenit kuntosalilla olivat myös osa treeniohjelmaa. Karhunkierroksen lähestyessä oli tarkoitus keskittyä erityisesti tunkkauksen treenaamiseen huhtikuun edetessä. Talvella nousumetrit kertyivät käytännössä pääasiassa juoksumatolla.
Telakka. Akillesjänne tulehtui huhtikuun alussa, todennäköisesti syynä oli kenkien vaihtaminen täysin erilaisiin kenkiin. Nastalliset Salomonin Spikecrossit vaihtuivat uusiin New Balancen kesälenkkareihin. Telakalla oltiin toukokuun alkuun asti. Telakan aikana juoksu korvattiin crosstrainerilla ja kuntopyörällä. Toukokuun alkupuoliskolla, kun pystyi taas juoksemaan, nostettiin juostavia kilometrimääriä pikkuhiljaa ja vahvistettiin akillesjännettä kuntosalin smith-laitteella pari kertaa viikossa muiden treenien ohessa. Viimeiset pitkät treenit tehtiin viikko ennen Karhunkierrosta. Malminkartanonhuipulla tunkkausta, ja kaksi päivää tunkkauksen jälkeen viimeinen pidempi lenkki Nuuksion poluilla.
Kisapäivä
Kello soi klo 09.00 aamulla, oli tarkoitus syödä viimeinen iso ateria ennen iltaa: pastaa juusto-jauhelihakastikkeella. Kuusamoon oli saavuttu edellisenä päivänä ja tankattu automatkalla. Tuhdan aamupalan jälkeen oli aika pakata juoksuvarusteet kuntoon ja mennä nukkumaan parin tunnin päiväunet. Päiväunilta herätessä söin vielä kevyesti turkkilaista jogurttia, serranon kinkkua ja hedelmiä. Isompaa ateriaa en lähtenyt enää syömään, sillä tiedän, että vatsa liian täynnä juoksu ei kulje. Illan ja tapahtuman lähestyessä vatsani alkoi temppuilla ja jouduin käymään vessassa useita kertoja. Ravaaminen tuntui jatkuvan loputtomiin – ehkä syynä oli jännitys tai edellisen päivän tankkaus ja huoltoasemien ruoat. Onneksi on keksitty Imodium, tuo ihmeellinen lääke, joka tuntuu olevan pitkän matkan juoksijan paras ystävä.

Koitos Alkaa
Hautajärvelle saavuttiin kisabussilla noin 22.00 aikoihin. Seuraava startti alkoi 22.20.

Tuli lähdettyä ripeästi liikenteeseen, sillä en kaivannut hirveästi letkassa juoksemista, ehkä vähän turhankin lujaa. Ihmettelin juoksun alussa normaalia korkeimpia sykkeitä, ehkäpä se johtui siitä ettei ollut tottunut juoksemaan niin myöhäiseen aikaan. Päätin asettaa Garminin kellosta sykemittauksen pois päästä, ettei se häiritsisi etenemistä. Ensimmäiset 5 kilometriä etenin vauhdilla, kunnes päätin hiljentää vauhdin rauhallisemmaksi ja tasaisemmaksi. Tavoitteena oli kuitenkin päästä maaliin, eikä joutua uudelleen telakalle.
Ensimmäiset 27 kilometriä ennen ensimmäistä huoltopistettä, Oulankaa, olivat mukavia juosta. Suo-alueita, pitkospuita, kapeita polkuja, juurakkoja ja kivikkoja. Tuttuja maisemia parin vuoden takaiselta vaellusretkeltä. Sää suosi, ei satanut vettä taikka polut olleet mutaisessa kunnossa, mikä oli helpoitus, sillä koitosta varten valitut salomonin s/lab ultra 3 kengät tuntuivat olevan märällä alustalla hemmetin liukkaat.
Pari kertaa tuli kompastuttua johonkin juurakkoon ja kenkä hiersi pitkään ärsyttävästi toista jalkaa väärästä kohdasta, kunnes asetin ja kiristin kengät uudestaan jalkaan. Oulangan huoltopisteelle saavuttiin reilun kolmen tunnin jälkeen. Fiilis oli kuitenkin Oulangan huoltopisteelle saavuttua loistava, jokseekin hieman väsynyt, joka varmasti johtui sisäisestä kellosta. Normaalisit nukutaan sikeitä tyytyväisenä tuohon aikaan. Huoltopisteellä oli tarjolla herkullisen näköistä bataattikeittoa, suolakurkkuja, sipsejä, urheilujuomaa, vettä ja suklaata. Bataattikeittoa olisi tehnyt mieli maistaa, mutta ajallisesti huoltoon olisi silloin saattannut venähtää vielä enemmän turhaa aikaa ja vatsa oli saattanut reagoida erikoisesti keittoon. Join dropbagin mukana kulkeutuneen palautusjuoman ja nappasin pari suolakurkkua, sekä täytin lötköpullot. Oli aika jatkaa matkaa.
Oulangan huollosta lähtiessä kohti Oulanganjoen myötä menevää polkua, oli lämpötila tippunut nollan hujakoille. Oulanganjoesta nousi viilentyneen sään myötä usva, joka oli suoraan kuin jostain Stephen Kingin klassikkoelokuvasta. Sää oli sopivan vilpoista ja raikasta juoksua varten, mielessä kävi hieman tulevien pitkospuiden ja riippusiltojen liukkaus, sään viilentymisen vuoksi.
Imeytymisongelmia
Lieviä imeytymisongelmia alkoi ilmentymään lähestyessä Kitkajoen vartta. Kilometrejä oli takana vajaa 50. Oksetti, heikotti ja vatsa oli kuin ilmapallo. Ensimmäisten 30 kilometrien aikana olin pyrkinyt ottamaan energiaa puolen tunnin välein, sillä halusin välttää edellisen vuoden karhunkierroksen krampit. Energiana oli ollut mukana urheiluajuomaa, vihreitä kuulia ja energiakarkkeja. Olin laskenut että max 60 grammaa voi nauttia hiilihydraatteja per tunti ja energian nauttimista juoksun aikana oli harjoiteltu pitkin talvea. Näistä huolimatta energiat eivät tuntuneet imeytyvän. Imeytymisongelmat alkoivat helpoittamaan karkean merisuolan avulla.
Loppumatka edettiin käytännössä veden ja suolan avulla, ja myöhemmin konttaisen huollossa pystyi nauttimaan mandariineja ja suolakurkkuja. Imeytysmisongelmia tuntui olevan muillakin vastaan tulevilla juoksijoilla. Ehkäpä imeytymisongelmien taustalla vaikutti kohdallani aika, normaalisti ei ole tapana syödä yöllä. Kitkajoen varren tekninen polku ja siitä jatkuvat muutamat nousut tuli suosiolla käveltyä. Kitkajoen varren teknisellä kohdalla eräs kanssa juoksija, jonka kanssa oltiin edetty letkassa jonkin aikaa ohitti. Päästäessä hänet ohi huomasin hienoimmat tatuoinnit mitä vähään aikaan on tullut vastaan. Pohkeeseen oli tatuoituna ”Shut up legs”. Kyseisen tatuoinnin slogani palasi myöhemmin takaisin mieleen Valtavaaroilla.

Aamu sarastaa Karhunkierroksellakin
Aamun lähestyessä ja auringon sarastaessa, imeytymisongelmat alkoivat helpoittaa ja energiatasot paranenivat huomattavasti. Eteneminen ei tuntunut enää niin raskaaalta vaan suorastaan nautinnolliselta. Basecampin huoltoon saapuessa energiatasot olivat alkaneet elpymään huomattavasti siitä miltä oli tuntunut Kitkajoen vartta edetessä. Auringonvalolla voi olla uskomaton vaikutus energitatasoihin, vaikkakin takana on jo melkein 60 kilometriä. Basecampilla ei tehnyt vieläkään mieli mitään energiaa. Urheilujuoma ja makeat etoi. Lötköpullojen täyttö vedellä ja muutamat kofeiiinitabletit naamariin. Basecampilla yksi juoksija mietti keskeyttämistä, kannustin jatkamaan – maaliin olisi enään parikymmentä kilometriä, joka menisi tarvittaessa kävellen. Toivottavasti hän pääsi maaliin.
Basecampilta edettiin helppoa tasaista juostavaa polkua pitkin Konttaista päin. Mukavia hiekkapolkuja ja neulaspolkuja, sekä pitkospuita riitti pitkän pätkän ennen Konttaisten kipuamista ylöspäin. Porontimajoen kohdalla kastelin naaman ja lippiksen vilpoisella jokivedellä, mikä virkisti mukavasti. Edellisenä vuonna pieni pätkä Porontimajoen autiotuvalta Konttaisen suuntaan oli ollut kunnon mutavelliä, mutta ei ollut onneksi tänä vuonna. Nousu Konttaiselle oli raskas. Ennen tapahtumaa olin miettinyt sauvojen hankintaa, mutta olin kuitenkin päättänyt jättää sauvat hankkimatta, sillä en ollut treenannut sauvojen kanssa. Sauvat olisivat tulleet tarpeeseen Konttaisella ja Valtavaaroilla.
Konttaisen huollossa oli taivaallisen makuisia mandariineja. Konttaisen huollossa toimitsija tsemppasi, ettei maaliin enää olisi pitkä matka. Muutama hassu kilometri, jyrkkää nousua ja alastuloa. Etenemistä ei voinut kutsua enää edes hölkkäämiseksi Valtavaaroille mennessä. Jalkoja hapotti, ja kirosin päässäni sauvojen puutetta.
Maali häämöttää
Valtavaarojen nousu oli raskas, tavallaan myös hauska. Olin taittanut matkaa Basecampilta asti tuttuni kanssa. Valtavaaroilla eteneminen taittui mukavasti keskustellen muiden ultraajien kanssa ultrajuoksuharrastuksesta ja sen tuomasta nautinnosta.
” On tää hauskaa ja antoisaa puuhaa. Ennen tapahtumaa elät kurinalaista elämää jotta voit treenata tarpeeksi ultramatkaa varten. Sitten ultramatkan aikana voit herkutella hyvällä omatunnolla herkkuja ja kävellä ylämäet uskomattomissa maisemissa.”
” On tämäkin harrastus, maksat maltaita osallistumismaksusta, majoituksesta ja matkoista. Sit tapahtuman aikana vuorotellen kärsit ja nautit. No hei, ainakin nämä kokemukset muistaa pitkään kiikkustuolissa. Vois ne rahat käyttää tyhmemminkin”
Valtavaaroilta alas tulo oli mielenkiintoinen kokemus. En muistanut, että Valtavaaroilta alastulo oli niin pitkää ja loivaa alamäkeä. Valtavaaroille nousu oli ollut raskasta kävelyä, mutta alastulo hölkättiin rauhallisesti. Kallioportaita, kivikkoa ja kalliota oli edessä. Täysiä ei uskaltanut juosta, takaraivossa painoi väsyneet jalat ja aiemmat kokemukset kompastumisesta alamäissä. Valtavaaroilta alastullessa oli vielä edessä Rukan viimeiset nousut ja laskut, jotka tuntuivat hengästyttäviltä ja raskailta verrattuna Konttaisen nousuihin. Sää oli lämmin, ja maalialueen äänet kovenivat.
Lopulta maaliin tulo koitti, ja aikaa oli kulunut 12 tuntia ja reilut 20 minuuttia. Maalissa oli samoja ristiriitaisia tunteita kuin edellisenä vuonna Ylläs Pallaksen 66 maalissa. Vielä Valtavaaroilla odotti maalin lähestymistä, maalissa miettii jo osallistumista pidemmälle matkalle. Fyysisesti jalat olivat väsyneet, mieli oli kuitenkin virkeä. Muistomitalli kaulaan ja herkullinen kanakeitto maali-alueen tarjoilusta mukaan. Olin tyytyväinen suoritukseen, oli hienoa nähdä ettei akillesjänne vaivannut kisan aikana ja kesti pitkän suorituksen. Olin toukokuun alussa miettinyt Nuts Karhunkierroksen osallistumisen siirtämistä vuodella akillesjänteen vuoksi, onneksi en siirtänyt.
Mökkiin saavuttua sauna lämpeämään ja lepäämään viltin alle saunan lämpeämisen ajaksi. Loppupäivä meni sohvalla löhöilessä, saunoessa ja syödessä. Seuraava yö tuli nukuttua levottomasti, tuli nähtyä unta Karhunkierroksen juurakoista ja niiden kompastumisesta.

Vinkit seuraavalle pidemmälle koitokselle
- Dropbagin sitominen. Älä sido dropbagia niin tiukasti solmulla kiinni, ensimmäisessä huollossa meni turhaa aikaa tähän.
- Energiat. Älä pakkaa liikaa tavaraa. Karhunkierrosta varten tuli pakattua liikaa energiaa, puolet energioista tuli lopulta käytettyä.
- Yö. Treenaa yöllä juoksemista. Jos kisa juostaan yöllä, käy juoksemassa viimeinen pitkis yötä vasten viikko ennen kisaa. Tämä varmasti olisi helpottanut etenemistä ja energian imeytymistä.
- Tunkkaus ja sauvat. Ota ensi kerran pidemmälle matkalla sauvat mukaan, ne olisivat helpoittaneet etenemistä Konttaisessa ja Valtavaaroilla.