Nuts Karhunkierros käynnistyisi parin viikon päästä. Seurasin aktiivisesti sosiaalisesta mediasta Karhunkierroksen lumitilannetta ja takaraivossa painoi ajatukset polkujen liukkaudesta, kenkä- ja varustevalinnoista, kisapäivän lumitilanteesta. Olin päättänyt osallistua edellisvuonna Karhunkierrokselle juostuani Nuts Ylläs Pallas 37 km matkan. Karhunkierroksen polut olivat käyneet tutuksi edellisenä syksynä käytyäni siellä tekemässä kolmen yön vaellusretken tuttavani kanssa. Ajatus ensimmäisestä ultrasta jännitti. Pisin matka mitä olin juossut aikaisemmin oli edellisvuonna järjestetty Nuuksio Classic polkumaraton, joka ei mennyt putkeen puolikuntoisena. Flunssan jälkioireisena ei kannata lähteä juoksemaan. Muistan – kuinka kisan aikana tuntui, että sydän leikkaa kohta kiinni. Nuuksio Classicista palautuminen kesti pitkään.
Olin saapunut Rukalle edellisenä iltana ennen kisoja. Ilta meni avatessa jalkoja ja kokaten naudan entrecôtea. Vajaan 1000 kilometrin taittaminen ajamalla kymmeneen tuntiin ei tee hyvää jaloille ja selälle. Ajomatkan aikana pohdin pari viikkoa aikaisemmin tehtyjen ruokavaliossa tehtyjen muutosten mahdollisia vaikutuksia tulevaan. En hiilaritankannut ennen kisaa, sen sijaan olin jättänyt ylimääräisiä hiilihydraatteja pois ruokavaliosta paremman energiatason ylläpitämiseksi arjessa. Tämä kostautui myöhemmin. Kisapäivänä söin normaalisti- pääsääntöisesti rasvaa ja proteiinia, nukuin päiväunet ja pyrin rentoutumaan ennen kisoja. Kisakuljetus lähtöön, Oulangan luontokeskukseen lähti Rukan keskuksesta. Lähtöpaikalle saapuessa sää oli mitä sopivin juoksua varten, pilvistä ja sää hieman plussan puolella, ei ollenkaan paha – mietin.
Kisapäivä
Lähdin rauhallisesti liikkeelle ja välillä ohitellen kanssajuoksijoita, sillä en tykkää juosta kapeilla poluilla muiden perässä kiinni, nautin enimmäkseen yksin juoksemisesta vaikkakin letkassa juoksu on mukavaa synkkinä hetkinä. Polut olivat märkiä, ylämäkien juurakot ja kivikot liukkaita, keskittymistä vaadittiin. Nautin maisemista ja metsä ympäristön rauhallisuudesta, hiljaisuudesta. Ensimmäisten 21 kilometrin aikana en pitänyt lainkaan huolta energian saamisesta. Veden juominen ja energian tankkaaminen unohtui kokonaan, mikä kostautui. 23 kilometrin kohdalla reisiä alkoi krampata pahasti ja energia hyytyi. Kävelyksi meni. Puoli tuntia meni kävellessä tankaten suolaa ja energiaa, puolen tunnin kävely veti mielen synkäksi. Moni kanssajuoksija juoksi tässä vaiheessa ohi, kysyi vointia ja tsemppasi. Käveltyäni ja tankattuani hetken aikaa aloin kokeilemaan joko juoksuaskel nousisi, nousihan se ja mieli virkistyi saman tien. Saapuessani ensimmäiseen huoltoon Basecampiin toisesta Ospreyn lötköpullosta irtosi suuosa, joka katosi maastoon. Onneksi oli juomarakossa vettä ja toinen lötköpullo käytettävissä. Huollossa kurkusta alas suklaata ja urheilujuomaa. Täytin toisen lötköpullon urheilujuomalla ja matka jatkui. Huollosta eteenpäin juostiin vähän aikaa hiekkatietä ennen poluille siirtymistä.
Konttaisen huoltoon oli matkaa 17 kilometriä, väsymystä ei enää tuntunut ja mieli oli virkeä. Tuli juostua pitkään pienessä letkassa, jossa heitettiin läppää ja kannustettiin kanssajuoksijoita. Konttaisen huipulla maisemat olivat omaa luokkaansa iltahämärästä ja sumusta huolimatta, maisemien vuoksi kannattaa omaehtoisesti kärsiä. Konttaisen huoltoon päästyäni toimitsija kannusti, ettei enää ole pitkä, reisissä alkoi jo tuntumaan tässä vaiheessa. Valtavaaran huipulle olisi pitkä nousu tiedossa. Oli satanut vettä edellisenä päivänä, Valtavaaran huipulle nouseminen oli ajoittain liukasta ja tuntui ettei nousu ikinä lopu. Köysien varassa kiipeämistä ylös ja alas, paljon kiviä. Sauvoista olisi ollut hyötyä nousuissa. Valtavaaran huipulta ei ollut enää pitkä matka maaliin. Alastulo Valtavaarasta hölkättiin rauhallisesti ja vielä olisi tiedossa pieniä nousuja.
Maali alkoi lähestyä pitkän reissun päätteeksi, energiaa tuli puskista. Maaliin juostiin kovemmalla vauhdilla, maaliin tulessa vauhti oli 3.43 min/km. Alkuperäinen ajatus alle 7 tunnin alituksesta jäi kaukaiseksi, alkumatkan kramppien takia ja ylämäkien kävelyn vuoksi. Maaliin päästiin ajalla 8:18:24. Maalissa naamariin lämmintä keittoa ja alkoholitonta olutta. Vaikka ensimmäinen ultra kokemus oli ollut rankka, alkoi maalissa mieleen tulla ajatus karhunkierroksen 83 km matkasta. Mökkiin saapuessani yritin nukkua, mutta en pystynyt, oli kylmä ja levoton olo.
Vinkit ensimmäistä ultramatkaa varten
Seuraavilla vinkeillä ensimmäinen ultra olisi voinut onnistua paremmin:
- Energian säännöllinen nauttiminen. Välttelin energian nauttimista ensimmäisen 20 km aikana, sillä vatsa oli ollut hieman sekaisin ennen kisoja. Juoksu kuluttaa paljon energiaa ja suolaa, seinä voi tulla nopeasti vastaan, jos ei pidä huolta energian saamisesta.
- Älä tee radikaaleja ruokavaliomuutoksia ennen kisoja. Kaksi viikkoa on liian lyhyt aika sopeuttaa kroppa uudella ruokavaliolla rankalle, pitkäkestoiselle suoritukselle. Olin toki kokeillut vähähiilihydraattista ruokavaliota ennenkin ja todennut sen parantavan yleistä energiatasoa. Kehon adaptoituminen uudelle ruokavaliolle kestää pidempää kuin pari viikkoa. Ennen kisoja kävin juoksemassa pitkiksiä pitkin kevättä ennen kisoja kärsimättä krampeista.
- Testaa varusteet huolella ennen kisoja. Olin ostanut uudet polkujuoksukengät, Hokan Speedgoat 4:set kaksi viikkoa ennen Karhunkierrosta. Kävin juoksemassa kengillä kahdet lyhyet lenkit ennen kisoja. Kisojen aikana huomasin, että matalammat, rullaavammat kengät olisivat sopivammat alamäissä.
- Tunkkaus, eli mäkitreeni. Tunkatessa jyrkät mäet kävellään ja loivemmat kohdat juostaan tai hölkätään. Alas tullaan juoksemalla tai rauhallisesti hölkäten. Mäkitreenit jäivät olemattomiin kevään aikana valmistautuessa Karhunkierrosta varten. Karhunkierroksella ylämäkiä ja alastuloa riittää. Mäkitreeni kehittää jalkojen lihaksia monipuolisesti. Mäkitreeni kehittää myös alamäki tekniikkaa varmemmaksi ja taloudellisemmaksi.
