Repoveden kansallispuisto talvisissa maisemissa

Useasti jouluaattona tulee herkuteltua paljon, useasti myös liikaa ”vahingossa”. Ruokapöydässä on tarjolla erilaisia kaloja, kinkkuja, laatikoita ja juomia, unohtamattakaan joulupöydän jälkiruokia ja konvehteja. Niin kävi myös tänäkin vuonna. Pitkä juoksulenkki luonnossa on oiva tapa kuluttaa edellisen päivän ylimääräisiä kaloreita. Joulupäivänä käytiin sulattelemassa edellisen päivän herkuttelua Repoveden Kansallispuiston lumisilla poluilla.

Lunta oli satanut viime päivinä paljon. Poluilla ei ollut juurikaan käynyt jälkien perusteella juurikaan ihmisiä. Tarkoituksena oli tulla nauttimaan Repoveden kansallispuiston upeista maisemista polkujuoksun merkeissä.

Lunta oli paljon tietyillä reiteillä. Lumessa juokseminen on yllättävän raskasta, jos ei ole tottunut lumessa tarpomiseen. Lumisilla reiteillä juostessa on hyvä muistaa sopivien varusteiden merkitys. Salomonin nastalliset gore-tex kengät ja gaitorit, eli nilkkaimet pitivät jalat kuivina ja lumen runsaus ei haitannut menoa – ellei juoksuvauhtia huomioida. Juoksuvauhdilla ei ollut tällä kertaa merkitystä, vaan mielen rentoumisella hienoissa maisemissa.

Edellisen kerran Repoveden Kansallispuistossa olin vieraillut pari vuotta aikaisemmin vaelluksen merkeissä. Repoveden Kansallispuisto näyttäytyi tällä kertaa eri tavoin. Tutut maisemat, joiden varrella aikaisemmin telttailut ja keittänyt retkikeittimellä kahvia- olivat rauhallisia johtuen olemattomasta tungoksesta ja lumen tuomasta valoisuudesta. Oli rauhaisaa ja tyyntä. Lumisilla poluilla hölkätessä kiinnitin huomiota metsän eläinten jälkiin lumen pinnassa, niitä oli paljon.

Vaikkakin lumessa tarpominen on yllättävän raskasta touhua, on se parhaillaan antoisaa – varsinkin kun maisemat ja sää on kohdillaan. Luonnossa mieli rauhoittuu, ja sielu lepää.